Olemme tottuneet ajattelemaan, että kuulemme korvillamme, mutta tosiasiassa kuulemme aivoillamme.1 Korva on järjestelmä, joka kerää äänen ympäristöstä ja ohjaa sen aivoihin, jossa ääni-informaatiot käsitellään ja ne saavat merkityksen. Korvat siis johtavat äänen aivoihin, missä kuuleminen tosiasiassa tapahtuu.
Kun lapsella on kuulonalenema, se merkitsee ongelmaa jossain kuulemisen vaiheessa. Olipa huonokuuloisuus lievää tai erittäin vaikeaa, vain toisessa korvassa tai molemmissa korvissa, se tarkoittaa, että ääni ei saavuta aivoja, kuten sen pitäisi.
Äänet kulkeutuvat aivoihin korvien kautta
Jokaisen lapsen korvat ovat yksilölliset. Vasen ja oikea korva voivat olla muodoltaan ja kooltaan erilaiset. Korvassa on kolme pääosaa: ulko-, väli- ja sisäkorva.
Ulkokorva kerää äänen, joka kulkeutuu korvakäytävää pitkin tärykalvoon ja saa sen värähtelemään. Värähtelyt välittyvät välikorvan pieniin luihin, jotka voimistavat äänisignaaleja ennen kuin ne saavuttavat sisäkorvan. Sisäkorvan pienet karvasolut liikkuvat ja vapauttavat kemikaalia, joka käskee kuulohermon lähettää sähkösignaalin aivoihin. Kun sähkösignaali saavuttaa aivot, se muunnetaan merkitykselliseksi ääneksi.
Äänet saavat merkityksen aivoissa
Ensimmäisinä elinvuosina aivojen kehittyminen on nopeaa ja monimutkaista ja lapsen jokainen uusi aistikokemus luo yhteyksiä ja hermoratoja. Toisto on olennaista näiden ratojen vahvistumiselle, ja kuulon kohdalla sanojen ja äänien toistaminen auttaa lapsen aivojen kehitystä.
Kun lapsella on kuulonalenema, äänet eivät kulkeudu aivoihin, kuten niiden pitäisi. Siksi on tärkeää, että kuulonalenemaan tartutaan jo aikaisessa vaiheessa. Kuulokojeiden ja langattomien mikrofonien kaltaisten laitteiden on tarkoitus välittää ääni-informaatio aivoihin. Haluamme ajatella kuulemisessa auttavia innovaatioita teknologiana, joka avaa uusia ovia.
Viite
1 Flexer, Carol (2018). Korvat ovat äänen sisäänkäynti aivoihin. Phonak Insight, haettu osoitteesta www.phonakpro.com/evidence, katsottu 19. helmikuuta 2018.