Kuulonalenema lapsilla

Kuulonalenema koskettaa 1–4 lasta jokaista tuhatta syntyvää lasta kohti.1 Määrä on huomattavasti suurempi, jos mukaan lasketaan lapset, joiden kuulonalenema on vaihteleva (seurausta korvatulehduksista) tai unilateraalinen (vain toisessa korvassa).

Kuulemaan ja kuuntelemaan oppiminen

Jotta kuulonalenemaa voitaisiin ymmärtää paremmin, on tärkeää tietää, kuinka lapsi oppii kuulemaan ja kuuntelemaan ja mitkä ovat lasten ikäkohtaiset kommunikaation virstanpylväät.

Vastasyntyneen lapsen kuulo on samanlainen kuin aikuisen, mutta lapsen on opittava käyttämään kuuloaan ja muodostamaan pohja kommunikaatiokyvylleen. Lapsen on kuultava kielen äänteitä toistuvasti, jotta hän oppii yhdistämään äänteet sanoihin. Lapsi oppii kuuntelemaan ja kokemaan maailmaa yhdistämällä äänet asioihin, kuten

juoksevan veden kylpyaikaan tai rauhoittavan tuutulaulun nukkumaanmenoaikaan.

Paikantaminen

Yksi lapsesi varhaisimmista ja helpoimmista havaittavista kuulotaidoista on paikantaminen – kyky paikantaa, mistä ääni tulee. Koska kuulemme molemmilla korvilla (binauraalisesti), voimme paikantaa äänet äärettömän tarkasti.

Lapsen paikannuskyvyn tarkkailu
Yleensä vastasyntyneet liikuttavat tai laajentavat silmiään, kun he kuulevat kovan äänen. Tätä sanotaan säikähtämisrefleksiksi, ja monien kovien äänten pitäisi aiheuttaa tämä reaktio. Kun lapsi on viisi tai kuusi kuukautta, voit paremmin tarkkailla hänen todellista paikannusreaktiotaan tekemällä hiljaisia ääniä lapsen takana tai sivulla hänen katsoessaan suoraan eteenpäin. Hiljaisen kolinan tai kuiskauksen pitäisi saada lapsesi kääntämään päätään ääntä kohti. On erittäin tärkeää selvittää, kuinka hyvin lapsesi reagoi hiljaisiin ääniin (kuten s-äänteeseen).

Puheen ja kielen kehityksen virstanpylväät

  • 9 kuukautta: lapsi osoittaa ymmärtävänsä yksinkertaisia sanoja, kuten "äiti", "isä", "ei" ja "hei".
  • 10 kuukautta: Jokellus kuulostaa puheenomaiselta, jossa on yksinkertaisia tavuja yhdistettynä (“da-da-dada”). Ensimmäiset tunnistettavat sanat tulevat suunnilleen tässä iässä.
  • 1 vuosi: lapsella on yksi tai useampi sana.
  • 18 kuukautta: Lapsi ymmärtää yksinkertaisia sanayhdistelmiä, hakee tuttuja esineitä pyynnöstä (ilman eleitä) ja osoittaa kehon osiin. Lapsen sanavarasto on 20–50 sanaa, ja hän käyttää lyhyitä sanayhdistelmiä (kuten "ei enää", "mennään ulos" tai "tule äiti").
  • 24 kuukautta: Lapsen sanavarastossa on vähintään 150 sanaa, minkä lisäksi hän osaa muodostaa yksinkertaisia kahden sanan lauseita. Suurimman osan puheesta pitäisi olla sellaistenkin aikuisten ymmärrettävissä, jotka eivät ole päivittäin tekemisissä lapsen kanssa.
  • 3–5 vuotta: Lapsi käyttää aina puhetta ilmaistakseen halujaan ja tunteitaan, kertoakseen asioita ja kysyäkseen kysymyksiä. Esikouluikäisen tulisi ymmärtää lähes kaikki, mitä sanotaan. Suullinen sanavarasto kasvaa 1 000 sanasta 2 000 sanaan, jotka lapsi osaa yhdistää monimutkaisiksi ja merkityksellisiksi lauseiksi. Kaikkien äänteiden pitäisi olla selkeitä ja ymmärrettäviä tämän kehitysvaiheen loppuun mennessä.

Jos huomaat, että näiden virstanpylväiden saavuttaminen viivästyy lapsellasi noin kolmella kuukaudella, suosittelemme, että otat yhteyttä neuvolaan, missä voitte keskustella kuulon tutkimisesta kuuloalan ammattilaisella.

Kuulonaleneman merkit

Ole tarkkaavainen tilanteissa, joissa lapsesi ei reagoi ääneen asianmukaisesti, sillä se saattaa olla merkki kuulonalenemasta. Kuulonaleneman lieviä muotoja on joskus vaikea havaita, mukaan lukien vain toisen korvan kuulonalenema. On tärkeä muistaa, että kuuloaleneman lievätkin muodot voivat vaikuttaa negatiivisesti lapsen kykyyn oppia kuulon välityksellä.

Tärkein merkki mahdollisesta kuulonalenemasta on puheen ja kielen kehityksen viivästyminen. Seuraavat ovat muita merkkejä siitä, että lapsi ei ehkä kuule normaalisti:

  • Lapsi ei ole tietoinen, että joku hänen näköpiirinsä ulkopuolella oleva puhuu, erityisesti, kun ympärillä on häiriöitä.
  • Säikähtynyt tai yllättynyt ilme, kun lapsi huomaa, että häntä on kutsuttu nimeltä, riippumatta ympäristön hälytasosta.
  • Lapsi istuu lähellä televisiota, vaikka äänenvoimakkuus on muille perheenjäsenille riittävä ja he kuulevat sen.
  • Lapsi lisää television tai stereoiden äänenvoimakkuutta kohtuuttoman suureksi.
  • Lapsi ei vastaa puheeseen puhelimessa ja/tai vaihtaa jatkuvasti puhelinta korvalta toiselle.
  • Lapsi ei reagoi voimakkaisiin ja koviin ääniin.

Jos lapsesi on kouluikäinen ja hänellä on lieväkin kuulonalenema, hänellä saattaa koulussa ilmetä tarkkaavaisuuteen tai käyttäytymiseen liittyviä ongelmia tai sosiaalisia ongelmia.

Kuulonaleneman syyt

Kuulonalenema voi olla synnynnäinen (olemassa jo lapsen syntyessä) tai muusta syystä johtuva (kehittyy syntymän jälkeen). Synnynnäisen kuulonaleneman syynä ovat perintötekijät noin 50 prosentissa kaikista kuulonalenematapauksista.1 Luonteeltaan ei-perinnöllisiä syitä ovat mm. sairaudet, raskaudenaikaiset infektiot ja syntymähetkellä ilmenevät tilat. Kuulonalenema voi kehittyä myös syntymän jälkeen, esimerkiksi sairauden tai loukkaantumisen seurauksena. Jos pohdit, mikä on aiheuttanut lapsesi kuulonaleneman, kannattaa kysyä asiasta lapsesi lääkäriltä.

Kuulonaleneman tyypit

Konduktiivinen kuulonalenema

Ulko- tai välikorvan ongelmasta johtuvaa kuulonalenemaa kutsutaan konduktiiviseksi kuulonalenemaksi. Konduktiivisessa kuulonalenemassa sisäkorva toimii normaalisti, mutta ulko- tai välikorvassa on vaurio tai tukos, joka estää ääntä pääsemästä sisäkorvaan. Konduktiivinen kuulonalenema on lapsilla tavallisesti tilapäinen ja hoidettavissa. Ulkoa tulevat äänet kuuluvat hiljaisempina, kun taas oman äänensä henkilö kuulee tavallista kovempana.

Konduktiivisen kuulonaleneman yleiset syyt

  • Korvatulehdukset (välikorvan tulehdus):

    Välikorvan tulehdukset ovat lapsilla konduktiivisen kuulonaleneman yleisin syy. Useimmat lapset sairastavat lapsuudessaan vähintään yhden korvatulehduksen.

  • Korvavaha (vaikku):

    Korvakäytävässä oleva vaha voi vaikuttaa korvatulpan tapaan ja estää ääniaaltoja pääsemästä tärykalvolle. Liiallista vahaa voidaan pehmentää liuottavilla korvatipoilla ja huuhdella pois, tai lääkäri tai koulutettu ammattilainen voi poistaa sen. Vahatulppien poistamiseen ei pidä koskaan käyttää vanupuikkoja, sillä ne saattavat työntää vahan syvemmälle korvakäytävään ja lävistää tärykalvon, jos ne työnnetään liian syvälle.

  • Uimarin korva (ulkokorvan tulehdus): Toinen ulkokorvan käytävään vaikuttava yleinen sairaus on nk. uimarin korva. Tämä kivulias bakteeri-infektio kehittyy, kun korvakäytävä jää märäksi kylvyn tai uinnin jälkeen. Se voi aiheuttaa korvakäytävän turpoamisen umpeen, jonka seurauksena on tilapäinen kuulonalenema.

Sensorineuraalinen kuulonalenema

Sisäkorvan vauriota kutsutaan sensorineuraaliseksi kuulonalenemaksi. Sen aiheuttaa sisäkorvan (aistitoimintoja välittävän hermon) tai aivoihin vievän kuuloradan toimintahäiriö, ja se on usein olemassa jo syntymästä lähtien. Se voi kehittyä myös, jos ihminen altistuu jatkuvasti kovalle musiikille tai melulle tai käyttää lääkkeitä, jotka voivat vaurioittaa kuuloa. Sensorineuraalinen kuulonalenema on pysyvä, ja sitä ei voida hoitaa lääkkeillä tai kirurgisilla toimenpiteillä. Useimmissa tapauksissa kuulokojeista tai sisäkorvaistutteista voi olla apua.

Melun aiheuttama kuulonalenema on ainoa kuulonalenematyyppi, joka on täysin ehkäistävissä. Äänet voivat olla haitallisia, kun ne ovat liian kovia, oli liian kova ääni sitten lyhytkestoista tai pitkäkestoista. On tärkeää huolehtia, että lapsesi ei altistu haitalliselle melulle joko pienentämällä äänenvoimakkuutta, käyttämällä suojavälineitä tai viemällä lapsesi pois melusta.

Sekatyyppinen kuulonalenema

Joskus ilmenee tapauksia, joissa monen tekijän yhdistelmä vaikuttaa sekä ulko- tai välikorvaan ja sisäkorvaan, jolloin seurauksena on sekatyyppinen kuulonalenema.

Viite

1 American Speech-Language-Hearing Association. Causes of Hearing Loss in Children. Haettu osoitteesta https://www.asha.org/public/hearing/Causes-of-Hearing-Loss-in-Children/.