Kuulontutkimuksen avulla voidaan selvittää, onko lapsella kuulonalenema, onko se vain toisessa korvassa vai molemmissa, kuulonalenaman tyyppi ja taso ja se, voidaanko kuulonalenemaa hoitaa lääkkeillä tai apuvälineillä (kuten kuulokojeilla, sisäkorvaistutteilla ja avustavalla teknologialla). Lisäksi kuulontutkimuksen perusteella voidaan selvittää, kuinka kuulonalenema vaikuttaa lapseesi ja hänen kykyynsä kommunikoida.
Eri kuulontutkimustyypit
Kuuloseula
Kuuloseula kertoo tavallisesti vain, että lapsen kuulo ei ole normaalilla tasolla. Seulonnat ovat nopeita, luotettavia ja kivuttomia. Jos lapsi ei läpäise seulontatestiä, hänet lähetetään tarkempiin arviointeihin.
Objektiiviset kuulontutkimukset
Nämä testit eivät edellytä, että lapsesi pitäisi reagoida tai osallistua, kun hän kuulee äänen. Objektiivisia testejä käytetään yleensä, kun kyseessä on vauva, pieni lapsi tai lapsi, jolla on kehityshäiriöitä tai joka ei kykene yhteistyöhön. Niitä käytetään, kun muut testit antavat epäyhtenäisiä tuloksia tai tuloksia, joihin ei voi luottaa, ja käyttäytymistestin tulosten vahvistamiseen.
- Aivorunkovasteen mittaus (ABR) – korviin soitetaan ääni kuulokkeiden kautta, ja reaktiot tallennetaan käyräksi. Tutkimustulokset analysoidaan, ja niiden perusteella saadaan arvio kuuloherkkyydestä.
- Otoakustiset emissiot (OAE) – otoakustiset emissiot antavat tietoa aistinkarvasolujen toiminnasta kuuloelimen (sisäkorvan) sisällä. Korvaan lähetetään ääniä, ja mikrofoni tallentaa äänivasteen sisäkorvasta.
- Tympanometria – tällä testityypillä saadaan tietoa siitä, kuinka hyvin tärykalvo ja välikorva toimivat. Korvaan puhalletaan hellävaraisesti ilmaa, ja ilmanpaineen muutoksesta aiheutuva tärykalvon liikkumisen määrä rekisteröidään. Testin avulla voidaan selvittää, onko tärykalvossa reikä tai onko välikorvassa nestettä.
Leikkiaudiometria
Käyttäytymiskuulotestit antavat tietoa siitä, miten lapsesi kuulee erikorkuiset äänet ja miten hän reagoi niihin. Äänet tuotetaan kuulokkeiden tai kaiuttimien kautta. Audionomi seuraa ja kirjaa ylös lapsen reaktiot hiljaisimpiin tuotettuihin ääniin ja merkitsee ne käyrään, jota kutsutaan audiogrammiksi.
Kuinka kuulonalenemaa mitataan
Äänet kuuluvat eri korkeuksilla, joita kutsutaan taajuuksiksi, ja eri kuuluvuustasoilla, joita kutsutaan äänenvoimakkuuksiksi. Taajuuden mittayksikkö on hertsi (Hz) ja äänenvoimakkuuden mittayksikkö desibeli (dB). Korkeusalue, jonka kuulemme, sisältää matalia (250 Hz) ja korkeita taajuuksia (8 000 Hz). Äänenvoimakkuusalue, jonka kuulemme, on suunnilleen 0 desibelistä (erittäin hiljainen ääni) 120 desibeliin (erittäin kova ääni). Kuulontutkimus kertoo, kuinka hiljaisia ääniä kuulemme kullakin äänenkorkeudella.
Audiogrammi
Kuulotestin tulokset kirjataan kaavioon, jota kutsutaan audiogrammiksi (kuvallinen esitys lapsen kuulosta). Hiljaisimmat äänet, jotka lapsesi pystyy kuulemaan, merkitään audiogrammiin. Äänet voivat olla hiljaisia tai voimakkaita ja matala- tai korkeataajuuksisia. Sekä äänen kuuluvuus että taajuus näkyvät kaaviossa. Erittäin hiljaiset äänet näkyvät kaavion yläosassa ja erittäin voimakkaat äänet kaavion alaosassa. Matalat äänenkorkeudet näkyvät kaavion vasemmassa sivussa ja korkeat äänenkorkeudet oikeassa sivussa.
Kuulonaleneman tasot
Kuulonaleneman taso kertoo sen vakavuudesta. Lapsilla kuulo kuvataan tavallisesti keskimääräisen kuulotason mukaan.
- Normaali alue tai ei alenemaa: 0–20 dB
- Lievä alenema: 21–40 dB
- Kohtalainen alenema: 41–65 dB
- Vaikea alenema: 66–90 dB
- Erittäin vaikea alenema: 91 dB tai enemmän
Kuulonalenema vaikuttaa usein kykyymme ymmärtää puhetta. Erityisen vaikeaa on kuulla konsonantit /p/, /k/, /f/ ja /h/ ja kaikki /t/-, /sh/- ja /s/-äänteet.
Kuulontutkimuksista usein esitettyjä kysymyksiä
Miksi lapseni tarvitsee kuulontutkimusta?
Lapsesi kuulo tulisi testata muutamasta eri syystä:
- Lapsesi ei läpäissyt vastasyntyneen kuulonseulontaa tai koulussa tehtyä kuulonseulontaa.
- Sinulla, läheisilläsi tai lapsesi opettajalla on epäilyksiä, että lapsellasi on vaikeuksia kuulla tai noudattaa ohjeita.
- Lapsesi kertoo, että hänellä on vaikeuksia kuulla.
- Lapsellesi tehdään korvaleikkaus.
- Lapsesi aloittaa lääkityksen, joka voi vaikuttaa kuuloon.
Kuinka usein lapselleni on tehtävä kuulontutkimus?
Lapsen kuulon tila voi muuttua ajan myötä. Osa kuulonalenemista on tilapäisiä ja hoidettavissa lääkkeillä, kun taas osa on pysyviä. Ja joissakin tapauksissa kuulonaleneman vakavuus voi muuttua (joko parantua tai huonontua), kun taas osassa tapauksista se pysyy muuttumattomana. Tästä syystä kuulontutkimus olisi tehtävä vähintään kerran vuodessa lapselle, jolla on todettu kuulonalenema, jotta lapsen kuulosta saadaan ajantasainen kuva. Jos lapsesi on nuorempi tai kuulontutkimukset ovat olleet puutteellisia, uusi kuulontutkimus voi olla ajankohtainen useita vuodessa.
Kuka tekee lapseni kuulontutkimuksen?
Vauvojen ja pienten lasten kanssa työskentelemään koulutettu audionomi tekee kattavan kuulontutkimuksen. Korvalääkäri käy läpi tutkimuksen tulokset kanssasi, vastaa mahdollisiin kysymyksiisi ja kertoo, mitkä ovat seuraavat askeleet, jotka lapsesi kuulonaleneman arvioinnissa tai hoidossa on otettava.